Rio olympialaisten jälkeen?

Rio olympialaisten jälkeen?

Kotimatkalla jo ollaan ja on hyvin aikaa kirjoittaa. Lennoistamme kolmas ja viimeinen on myöhässä, kuten oli ensimmäinenkin. Toiselle lennolle saimme kiitää puolijuoksua, jotta ehdimme koneeseen ennen sen lähtöä. Saa nähdä, löytävätkö matkalaukut meidän tahdissamme Helsinkiin.

Karvaiset ystävämme Anni ja Masa olivat Riossa tavaroita pakattaessa sen verran väsyneitä, että valitsivat makuupaikat matkalaukustani. Heidän seikkailunsa saattaa siis vielä saada jatkoa...

Itse jäin miettimään, millaistahan Riossa mahtaa olla olympialaisten jälkeen.

Golfkentällä tapaamamme mies kertoi meille, että tämä ei ole todellinen Rio, mikä kisojen aikana näyttäytyy lukuisille turisteille ja urheilijoille. Poliisien suuri joukko ei jäänyt meiltä Copacapanalla huomaamatta. Aseet kädessä seisovia poliiseja oli lukuisia toki muuallakin. Silti kaduilla vaeltavat asunnottomat ja aamuisin jätesäkin sisältä pilkistävät nukkuvan miehen jalat jäävät mieleen. Tässä kaupungissa ei kaikilla ole hyvä olla. Väistämättä tulee mieleen, ettei kaikkia halukkaita edes päästetty Copacabanalle näyttäytymään suurelle yleisölle.

Koulussamme vieraili yhtenä päivänä lapsia favelan koulun lapsia. Kyllä kävi mielessä monta kertaa, millaisista kodeista nämä lapset ovat koulupäiväänsä heränneet ja mitä päivän jälkeen näkevätkään. Herttaisia, iloisia ja aktiivisia lapsia, jotka kaikkien maailman lasten tapaan haluavat oppia uutta. Olosuhteet ja lähtökohdat valoisalle tulevaisuudelle eivät vain heidän kohdallaan ole kohdillaan.

Moni reissulla nähty, kuultu ja haisteltu palaa varmasti tässä lähiviikkoina mieleen. Oma elämä omine kuvioineen vie toki mukanaan, mutta eittämättä tämän reissun anti antaa niihin oman leimansa.

Rehtorin mietteitä lentokentällä

Kerta kiellon päälle. Eilinen blogipäivitys piti olla viimeinen, mutta kotimatkalla sattui monenmoista, joten jatkan kirjoittamista vielä vähän.

Kotimatka Cobacabalta alkoi jännittävissä merkeissä. Aamulla olimme saaneet kehoituksen pysyä sisätiloissa, koska kaupungilta oli kuultu laukausten vaihtoa. Siinä vaiheessa tosin olimme jo ulkona ja aamulenkillä. Onneksi mitään ei tapahtunut. Rantakadun varrelle oli noussut yön aikana hiljainen mielenosoitus. Olympiarenkaiden vierelle oli pystytetty favelaa esittävät lavasteet, joiden äärellä seisoi ihmisiä suut mustalla teipillä teipattuina. "Vähäosaisten ääni ei kuulu", näin sen tulkitsin. Olympialaisten vuoksi kaupunkikuvaa oli varmastikin siistitty ja turvallisuutta lisätty, mutta köyhälle kansanosalle ei olympialaiset ehkei tuo elämään mitään muutosta. Nälkä ja asunnottomuus sekä rikollisuus ovat heidän arkeaan ja  läsnä tämän olympiaspektaakkelin jälkeenkin.

Lentokentälle lähdimme takseilla, jotka ajavat ruuhkaisessa liikenteessä luvattoman kovaa. Auton mittari näytti eilenkin kaupunkialueella yli 100 km tunnissa. Liittymistä tulot ja kaistanvaihdot ovat kerrassaan päättömiä ja eilen olimme hyvin lähellä kolaroida. Läheltä piti tilanne hoidetaan kuskien kesken sadattelulla ja käsimerkeillä.

Rion kentällä saimme erityiskohtelua, meidät ohjattiin olympiaurheilijoiden kaistaa suoraan chekkaukseen. Latam - yhtiön lento viivästyi liki tunnin, kun koneeseemme oli buukattu yksi ylimääräinen laukku,  jonka omistaja ei ollut koneessa. Turvariskin vuoksi koko lasti purettiin ja laukku poistettiin.

Sao Paulossa tuli sitten kiire. Onneksi samalle Frankfurtin lennolle oli lähdössä arvioiden sata muutakin matkustajaa, joten lentoyhtiö ohjasi meidät erillistä turva- ja passintarkastuslinjaa pitkin suoraan lähtöportille. Iloksemme totesimme Lufthansan koneessa istuvamme Premium - luokassa, joten matkustusmukavuus oli huomattavan hyvä. Paljon jalkatilaa, leveät penkit ja erikoispalveluja tarjoilun suhteen. Uni maistui elokuvien katselun lomassa. Frankfurtiin saavuimme saksalaisella täsmällisyydellä, jopa hieman etuajassa.

Kirjoitan tätä päivitystä Frankfurin kentällä odotellessa Helsingin koneen lähtöä. Kotiinpaluu on siis enää yhden lentomatkan päässä. Meillä on koneessa arvokas lasti - Suomen ainoa olympiamitalisti, nyrkkeilystä upeasti pronssia taistellut Mira Potkonen tiimeineen. Helsingissä häntä odottanee mediamylläkkä - tällä kertaa meidän jengi yrittää välttää kamerat, vaikka Team Finland vaatetuksen myötä riski päätyä kuviin onkin olemassa. 

Sain matkalla lempinimen "Rio Radio", kenties loppumattomien tarinoitteni myötä. Nyt päätän lähetykseni Riosta reissusta tähän. Rio Radio vaikenee.

Huikea Mira!

Olemme saaneet yhden olympiamitalin Riosta. Minulle aikaisemmin tuntemattomampi nyrkkeilijä Mira Putkonen.

Jo ennen kuin mitalia oli saatu kohtasin hänet kisakylässä. Julmetun reipas kädenpuristus, hymy ja keskusteleva huippu-urheilija. Sama myönteisyys jatkui lentokentällä, jossa Mira oli valmiina keskustelemaan ja esittämään mitalia.

Jalat maassa oleva urheilija, joka ottelee seuraavan kerran EM-kisoissa. Onnea ja menestystä!

Viimeistä päivää Riossa. kotimatka voi alkaa hyvillä mielin!


Miran mitalijuhlat  ja Finland house huipensivat kuluneen viikon tapahtumat.  Koko Finnish PopUp School tiimi oli paikalla, kun tasavalan presidentti Sauli Niinistö puolisoineen juhlisti Suomen joukkueen mitalijuhlia. Rehtori Sallan johdolla kävimme tervehtimässä presidenttiä. Oli ilo kuulla niin hänen kuin ministerin suusta, että koulumme toimintaa oli huomioitu ja sitä arvotettiin todella paljon. Olympiakasvatukselle on luotu hyvä toimintamalli. Vaikka hiki irtosi jo muutenkin, saimme nauttia myös suomalaisesta musiikista ja tanssin ryhmistä.

Finland housen toimintamalli oli todella hyvä. Henkilöstö auttavaista ja iloista joukkoa.
Oppilaat koulussa vaihtuivat päivittäin, muutaman viettäessä kaikki kolme koulupäivää. Eräs poika jopa asetti osallistumisen meidän koulupäivään  olympiakisojen seuraamisen edelle. Sykähdyttävää oli myös lapsen saapuessa kultamitali kaulassa ja kotitehtävät tehneenä uuteen koulupäivään. Uskon, että tarjosimme lapsille suuria kokemuksia, elämyksiä ja yhdessä tekemistä.  Haikeilla mielin vietimme viimeistä koulupäivää, vaikka hiellä sinun pitää työsi tekevän toteutui konkreettisesti.

Huikea tiimimme sai paljon myönteistä julkisuutta. Jo ensimmäisenä päivänä olimme toistuvasti kuvauskohteena ja sama teema jatkui päivästä toiseen myös tv:n puolella. Jokainen voi miettiä miksi meitä kuvattiin; vaaleus, hymy, äänekkyys, kauneus, komeus, sporttisuus vai suomalaisuus who knows.

Urheilijat päättävät oman olympiadinsa ja alkaa uusi kausi. On aika suunnata tavoitteet kohti Tokiota. Edetään pienin askelin jokainen päivä on tärkeä päivä. Nautitaan, iloitaan ja tehdään töitä paremman huomisen puolesta. On ollut ilo ja kunnia olla yksi Finnish PopUp Schoolin tiimiä.

Kiitos Harrille, idean isälle.

Valitettavasti kaikki ajatukset eivät välity blogissa, koska niitä ei ole myöskään ehtinyt kirjoittamaan. Mutta sydämessä on monta pientä asiaa, jotka säilyvät siellä aina.

Friendship - Respect - Excellence siihen voi kiteyttää kaikki

Rehtori: Ajatuksia kotiin lähdön kynnyksellä

Tänään lähdemme kotia kohti välietappeinamme Sao Paulo ja Frankfurt. Matkamuistoja on konkreettisestikin hankittuna, mutta arvokkaimmat muistot taitavat kuitenkin olla pään sisällä. Huikea kokemus takana. Kaikki aistit ovat saaneet miltei yliannoksen Rioa. Illalla totesin, että vaikka päivittäin olemme olleet yhteydessä kotiin ja Suomeen, on täällä jotenkin aika irrallaan omasta arjesta.

Meidän Finnish PopUp School -tiimimme on ollut sisukas, taitava, ahkera,huumorintajuinen, huolehtivainen, kärsivällinen ja kertakaikkisen ammattitaitoinen. Lisäksi opetuskokemusta on yhteensä reippaasti yli sata vuotta ja sitäkin enemmän rohkeutta kokeilla uutta. Tällä joukolla on ollut helppoa onnistua. Brasilian auringon lämpöinen kiitos koko porukalle eli Lauralle, Annettelle, Tytille, Petrille, Harrille, Tiinalle ja Makkelle! Kiitos myös läheisillemme kotona ja kaikille, jotka ovat meitä koko viikon kannustaneet. Ja vielä kiitos niille, jotka ovat blogikirjoituksiamme lukeneet.

Rehtori: Ajatuksia viimeisestä koulupäivästä

Kolmas koulupäivämme valkeni Riossa jälleen aurinkoisena ja kuuman hiostavana, kuten tähän ilmastoon kuuluu (vaikka talvea täällä eletäänkin). Aloitimme koulupäivän juhlavasti marssimalla olympialipun kanssa koulumme vieressä kulkevan olympiabulevardin aukiolle. Pysähdyimme lasten kanssa olympiatulen äärelle hetkeksi ja palasimme kouluun, jossa luettiin pienoisolympialaistemme vala. Media seurasi kiihkeästi meitä, paikalla oli niin television kuin lehdistönkin toimittajia.

Pienoisolympialaistemme lajeina olivat tulitikun heitto, tarkkuusheitto, sokkokävely paria ohjaten, sokkokoodaus ja lakanalentis. Lisäksi kisattiin sukkulaviestissä. Kolmipäiväinen PopUp Schoolimme päättyi juhlavasti Finland Housen päälavalle, jossa lapset esittivät yleisölle laululeikin. Näytimme myös yhden oppilaan koostamaa videon lasten ajatuksista siitä, mikä koulussamme on ollut kaikkein mukavinta. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen jakoi lapsille todistukset ja itse joulupukki tonttulakit. CNN teki tästä hetkestä lähetystä maailmalle.

Illalla palasimme vielä kerran Finland Houseen. Ensimmäistä kertaa viikon aikana puimme päälle juhlavampaa - sinivalkoiset ja kaikkensa antaneet Team Finland vaatteet jätimme asunnolle. Olimme saaneet kutsun Mira Potkosen mitalijuhliin. Metron sijaan ajoimme taksilla keskustaan Cobacabanan asunnoltamme. Meitä odotti perillä rennot ja urheilulliset juhlat, joissa oli sopivasti puheita, hyvää naposteltavaa ja tietenkin upea sinivalkoinen Suomi -kakku. Nyrkkeilyn pronssimitalisti Mira Potkonen on eilisen lyhyen juttelutuokion perusteella sisukas ja lämminhenkinen urheilija. Vasen poski oli selkeästi ottanut osumaa. Raju mustelma näkyi taitavasti tehdyn meikin alta. Kova laji, varsinkin naiselle. Tapasimme myös lukuisia muita urheilijoita, joita pääsimme jututtamaan sekä tietenkin poseeraamaan yhteiskuviin. Eestinkallion koulun oppilailta saimme nimittäin haasteen ottaa niin monta urheilijakuvaa kuin mahdollista... Iltamme kruunautui tasavallan presidentin Sauli Niinistön tapaamiseen - saimme kiitokset hyvästä työstä.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen ja Oskari Mörö kanssamme kuvassa.

Rehtori: Toisen koulupäivän jälkeen

Suvaitsevaisuusteeman myötä jatkoimme tänään PopUp Schoolia Riossa. Lapsia oli tänään paikalla enemmän kuin eilen ja osa heistä tuli  Favelasta paikallisen kouluprojektin kautta. Kaikki koulumme lapset olivat iloisia ja aktiviisia, jotkut heistä ehkä liiankin kanssa...

Koulussamme vierailivat tänään myös eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala ja varapuheenjohtaja Sanna Lauslahti. He yhtyivät mukavasti pää-olkapää -leikkiimme. Oppilailla oli ohjelmassa pistetyöskentelyä ja aihealueina mm. pantomiimia, muistipeliä olympialaisten pictogrammeilla (lajimerkeillä), piirtämistä ja matemaattista liikuntaa. Vauhtia riitti, kun pienimmät pojat pääsivät vauhtiin ja pelaamaan jalkapalloa koulumme takapihaterassilla. Aamulla hankkimamme jalkapallot katosivat vieressä kulkevan olympiabulevardin ihmisvilinään, kun nuoret brasilialaiset pelaajanalut pääsivät esittelemään potkutaitojaan.

Päivä oli työntäyteinen ja kiireinen, mutta antoisa. Yksi taitavista oppilaistamme koosti kaksi hienoa videota, jotka hän englantia ja portugalia taitavana tekstitti englanniksi. Lapset tuntuvat viihtyvän koulussamme, yhden pojan äiti kertoi, että heillä olisi ollut liput olympiakatsomoon, mutta lapsi halusi mieluummin tulla kouluumme. Siinä meille ehkä tärkein kiitos ja palaute!